“Isabella Shaw hallitsi suvereenisti varhaisbarokin emotionaaliset tehokeinot ja vibraton säätelemisen, mutta sovelsi niitä
tinkimättä omasta äänimateriaalistaan, jonka runsaus ja dynaaminen skaala poikkeaa tyypillisestä barokkiäänestä. Shaw tuntuu kysyvän äänellään: millä perusteella barokkimusiikin pitäisi olla sievää?” — Auli Särkiö-Pitkänen, “La Doriclea oli barokki- oopperoista ehkä eniten queer, ja uusi esitys jatkaa sen sanomaa”, Helsingin Sanomat, 12.9, La Doriclea: Inter-Acts arvostelu.
“Isabella Shaw has a sovereign command of the emotional vocabulary of the early Baroque and of vibrato as an expressive tool, yet she never compromises her own vocal identity. The richness and dynamic range of her voice differ markedly from the conventional Baroque sound. Through her singing, Shaw seems to pose a provocative question: why, exactly, should Baroque music be pretty?”– Auli Särkiö-Pitkänen, La Doriclea was perhaps the queerest of baroque operas, and the new production keeps its radical message alive” Helsingin Sanomat, 12.9, La Doriclea: Inter-Acts review.
“Juulia Tapolan ohjaamassa esityksessä Isabella Shaw ihastutti komeasti laulavana ja harppua näppäilevänä Adana.” — Tuulikki Närhinsalo, “Helsingin oopperakesä: Teemana naisen elämä,” Verdelehti, 4.9.2025.
“In the performance directed by Juulia Tapola, Isabella Shaw delighted as Ada, singing magnificently and playing the harp.– Tuulikki Närhinsalo, “Helsinki Opera Summer: Theme: a woman’s life,” Verdelehti, 4.9.2025.